Pumpulienkeli.com

Vuoden 2011 kuulumisia

Täällä kerromme noin kerran kuussa vuorotellen kuulumisiamme ym. Uusimmat kuulumiset ovat aina ylimpänä. Vanhempia kuulumisia pääset selaamaan kätevästi linkillä!
Vuosi 2011    Vuosi 2010    Vuosi 2009    Vuosi 2008

Mutakylpyjä

Märkiä tarhoja, mutaisia kavioita, hiekassa kierineitä mutaisia hevosia… Siihen kai voisi tiivistää tähän asti kuluneen syksyn, vettä nimittäin on tullut ihan mukavasti koko syksyn ajan.

Oona on kehittynyt melkoisesti kenttätyöskentelyssä, mutta tekemistä vielä riittää...

Oona nauttii märässä hiekassa kierimisestä ja usein iltaisin ennen ratsastamaan lähtöä saa tytölle tehdä oikein kunnon kuorinnan ennen kuin voi edes harkita laittavansa satulaa selkään! Nappi onneksi ei ole pahemmin märässä maassa kieritellyt, vaan on pysynyt lähes valkoisena koko syksyn. Mitä nyt joskus poni on innostunut piehtaroimaan, mutta silloinkin menee tarhan kuivimpaan kohtaan.

Oonan kanssa ollaan taas alettu käymään valmennuksissa läheisellä maneesilla ja valmennuksia olisi nyt tarkoitus jatkaa säännöllisesti joka toinen viikko. Neiti on toiminut tunneilla hienosti ja yrittää aina parhaansa. Maneesia Oona ei enää ihmettele olleenkaan ja tuntuu, että maneesissa neiti jaksaa keskittyäkin paremmin mitä kotikentällä. Myös Siru on ollut mukana maneesilla ja seurannut tarkkaan hevosten työskentelyä. Kauan ei pentu kyllä jaksa hevosten menoa seurata ja Sirun mielestä maneesi taitaakin loppujen lopuksi olla varsin tylsä paikka kun siellä ei ole mitään koirille! :D Sirun mieleen olisi tietysti maneesia ympäri pinkominen kilpaa hevosten kanssa...

Nea on käynyt Napilla ahkerasti kerran viikossa ratsastelemassa. Nean kanssa Napista on tullut oikea ratsuponi ja mm. laukanvaihdotkin sujuvat kaksikolta näppärästi vain muutaman raviaskeleen kautta! Nappi on valtavasti kehittynyt muutenkin ratsastuksessa nyt kuluneen vuoden aikana, iso kiitos siitä Nealle :)

Ajohommia Nappi jatkaa kuitenkin edelleen Roosan ja Hillan kanssa. Ponilta sujuvat nykyään laukannostot kärryiltä hienosti suoraan pysähdyksestä ja laukalla poni paineleekin oikein mielellään!

Napin kanssa tekemistä riittää vaikka raviajat ovatkin jo takana ja kilpakausi päättynyt. Säännöllinen liikunta on ponin hyvinvoinnin perusta! :)

Ylös

Syksyn tullen

Syksy on jo pitkällä, ennen kuin meidän sivuille saadaan taas juttua loppukesän ja syksyn tapahtumista. Kovasti meillä oli kisasuunnitelmiakin Napin ja Oonan varalle: Match Showta, estekisat, poniagilitykisat, koulukilpailut… Mutta syyssää on arvaamatonta ja siksi kaikki kisat jäivät peruutusten vuoksi väliin. Vielä on kuitenkin toivoa, sillä yhdet estekisat saattavat osua Napin kisakalenteriin vielä sopivasti.

Oona on edistynyt kesän aikana valtavasti ratsastuksessa. Neiti osaa jo hienosti hidastaa ravin tahtia kentällä, sekä muutamia uusia temppujakin on opittu kesän aikana. Suurin saavutus lienee se, että esteiden hyppääminen on alkanut sujua mukavasti. Oona on kivasti rauhoittanut tahtiaan, eikä niin kovalla kiireellä ja tohinalle enää lähesty estettä vaan kuuntelee ratsastajaa tarkemmin. Kotikentällä on jopa pientä rataa tullut hypättyä ja hyvin on sujunut. Oona ilmoitettiin koulukilpailuhinkin raviohjelmaan, mutta kurjan ja pitkään jatkuneen vesisateen vuoksi kilpailut peruuntuivat. Kilpailemisen aloittaminen siirtyy näin ollen ensi vuoteen, joten siihen asti jatkamme ahkerasti harjoittelua. Valmennuksiakin olisi tiedossa talvikaudelle, ja niihin Oona onkin osallistumassa.

Lennokkaasti, vauhdikkaasti ja... no kukin tyylillään ;)

Nappi ja Nea ovat hypänneet ahkerasti myös, mutta kurjien kelin vuoksi estekilpailut ja poniagilitykisatkin peruuntuivat. Vielä on kuitenkin toivoa, sillä yhdet kisat saattavat lokakuulla osua vielä pikkuponin kilpakalenteriin.

Laumamme sai oman paimenen, kun saksanpaimenkoira Siru liittyi joukkoomme. Siru haettiin 7 viikon iässä kasvattajalta Yläneeltä ja kotiutui hienosti. Pari viikkoa myöhemmin Siru tapasikin laumansa ensi kertaa ja tapaaminen sujui hyvin. Siru oli rohkea, mutta viisaasti kunnioitti suurempaa eläintä. Oona, joka pitää kaikista vauvoista, ihastui Siruun heti. Turvallaan Oona höpläsi Sirun takatassuja ja oli ihan sen näköinen, että leperteli vauvalle. Nappi puolestaan ei paljon koirista perusta, jos on ruokaa saatavilla. Ponia kiinnostikin enemmän pellonreunan viimeiset vihertävät luonnonantimet, joten koiranpentumme sai osakseen vain nopean vilkaisun Nappimaiseen tapaan ”ai tommonen”.

Oona ihastui hauva-vauvaan mutta Napin nopean vilkaisun voisi tiivistää ytimekkäästi kommenttiin "ai tommonen".

Ylös

Olipa kerran heinäkuussa...

... tyyni kesäpäivä, joka enteili ukonilmaa. Päätimme kuitenkin ennen ukkosta kaivaa Vantun vanhat kiesit varastosta ja kokeilla, mitenkä Oona niihin suhtautuisi. Isä kunnosti kärryt viime kesänä. Kärryt saivat uuden maalipinnan, ja sekä akselit ja muut mekanismit huollettiin. Lisäksi kärryn pyörät saivat rautavanteen päälle Ypäjällä kasvattajalta Yläneeltä ja kotiutui hienosti. Pari viikkoa myöhemmin Siru tapasikin laumansa ensi kertaa ja tapaaminen sujui hyvin. Siru oli rohkea, mutta viisaasti kunnioitti suurempaa eläintä. Oona, joka pitää kaikista vauvoista, ihastui Siruun heti. Turvallaan Oona höpläsi Sirun takatassuja ja oli ihan sen näköinen, että leperteli vauvalle. Nappi puolestaan ei paljon koirista perusta, jos on ruokaa saatavilla. Ponia kiinnostikin enemmän pellonreunan viimeiset vihertävät luonnonantimet, joten koiranpentumme sai osakseen vain nopean vilkaisun Nappimaiseen tapaan ”ai tommonen”. http://www.kiesimestarit.fi/" target="_blank">Kiesimestareilla kumipinnoitteen, jottei kyyti olisi niin kovaäänistä.

Kun kärryt oli koko perheen voimin saatu raivattua ulos vajasta, tekemistä riitti kaikille. Tytöt alkoivat puunata ja laittaa Oonaa, äiti pyyhkiä pölyjä rattaista ja isä viritellä kameraansa. Meillähän isä on se, joka oikeasti osaa kameran asetuksia säätää ja kuvia ottaa. Me tytöt, Hilla ja Roosa, lainaamme kyllä kuvauskalustoa omiin tarkoituksiimme, muttei kameran virittäminen suju meiltä läheskään niin hyvin kuin isältämme.

Kiesiajelut ehdittiin kunnialla suorittaa ennen ukonilmaa.

Pian oli kaikki valmista ja aika valjastaa Oona kärryjen eteen. Oona oli oikein ylpeän näköinen, kun hänelle kerrottiin, että nyt neiti saisikin vetää oikein rinsessarattaita! Ja niin sitten oli aika koeajaa kiesit!

Oona asteli tyytyväisenä aisojen välissä varmaan ajatellen, että "tämä rinsessarattaiden vetäminen on kunniatehtävä!" Niin siinä ajeltiin lenkki jos toinenkin ja todettiin että kaikki sujuu ja toimii hienosti! Äiti ja isäkin uskaltautuivat koeajolle, ja hienoltahan se kaikista tuntui, kun jälleen oma hevosemme veti 3 vuoden tauon jälkeen omia rattaitamme!

Oona oli kuin luotu kiesien eteen. Nappi oli tietysti hengessä mukana, omalla tavallaan. ;)

Lopuksi saimme vielä loistoajatuksen ja niin kaivettiin vielä vanhojentassihame vuodelta 2005 esille. Joten lopulta rinsessahevosen kyydissä rinsessarattailla istui (melkein aito) rinsessa! :) Ja siitäkös Oona oli erityisen ylpeä!

Ylös

Heinäkuu 2011

28.6. oli tarkoitus lähteä Napin ja Oonan kanssa mökille hieman maastoilemaan. Kuitenkin lämpötilan kohotessa jo aamulla lähemmäs 30 päätimme jättää maastolenkit väliin. Nappi kuitenkin pääsi mökille mukaan. Mökillä Nappi pääsi järveen kahlaamaan ja uimaan ja poni vaikutti erittäin tyytyväiseltä. Illemmalla kävimme Napilla ajamassa pienen lenkin mökin läheisyydessä ja lopuniltaa Nappi saikin toimia mökin pihassa ruohonleikkurina ;) Illalla lähdettiin sitten kotiinpäin.

Kesäpäivää mökillä

3.7. Nappi ja Nea kilpailivat Varjo-tallin estekisoissa 30cm luokassa. Erittäin kuumasta säästä huolimatta pari suoriutui radasta ilman virhepisteitä ja näin kaksikko pääsi palkintojen jakoon. Luokassa kaikki puhtaan radan tehneet palkittiin 1.palkinnolla. Tällä kertaa Nappi sai suitsiinsa vihreän ruusukkeen. Hienosti meni! :)

Oonan kanssa ollaan nyt ahkerasti harjoiteltu hyppäämistä. Neiti on kehittynyt hirveästi sen suhteen, että on nyt jo tajunnut ettei esteelle aina tarvitse tulla siinä kovimmassa vauhdissa. Vielä hieman harjoitusta tarvitaan, mutta jospa sitten syksyllä uskaltautuisimme Oonan kanssa johonkin puomiluokkaan :) Se jää sitten nähtäväksi…

Kesäkuu 2011

Sunnuntaina 19.6. Nappi täytti 12 vuotta! Yhteistä taivalta tämän ihanan luonteen omaavan ponin kanssa on nyt siis kuljettu tasan 10 vuotta! Nappi sai syntymäpäivänsä kunniaksi pitää vapaapäivän laitumella lomaillen ja iltapäivällä poni sai syödä Roosan leipomia kaurakeksejä, joista se niin pitää. Lahjaksi Nappi sai Escadronin sinisen riimun, joka näytti oikein kivalta ponin päässä.

Maanantaina 20.6. oli taas aika lähteä Oonan kanssa Minin valmennukseen. Tällä kertaa valmennus pidettiin vähän lähempänä noin 12 kilometrin päässä sijaitsevassa Eläinklinikka Anivetin maneesissa. Oonan lastaukseen olimme varanneet ylimääräiset 30 minuuttia, sillä viimeksi mätsäriin lähtiessä neidin lastauksessa kestikin odotettua kauemmin. Suureksi yllätykseksi Oona kuitenki käveli hienosti traileriin heti ensimmäisellä kerralla! Tunnilla Oona oli aluksi hieman jännittynyt ja ihmetteli uutta maneesia. Alkutunnista neiti ei tahtonut myöskään taipua kunnolla sisäänpäin, mutta pienen alkuverryttelyn jälkeen Oona alkoi jo kivasti taipumaan. Lopputunnista Oona kuitenkin rentoutui ja meni oikein hienosti!

Ylös



Toukokuu 2011

Ruohon alettua vihertää ja laidunten kasvaessa hurjaa vauhtia, pääsivät Oona ja Nappikin nyt laitumelle kokeilemaan miltä se kesäelämä maistuukaan. Nyt molemmat ovat totutelleet ruohonsyöntiin jo niin hyvin, että ovat laitumella jo aamusta iltaan. Yöt vietetään myös laitumella aina sään salliessa. Kesäkuun alusta alkaen molemmat saavatkin sitten viettää ihan kokopäiväistä laidunelämää.

14.5. sateisena päivänä, lähdimme molempien kanssa lähikoululla järjestettävään Match Showhun. Oona ei olisi tahtonut millään mennä traikkuun, vaan vastusteli sinne menemistä. Lopulta pienen kiukutteluhetken vietettyään neiti kuitenkin asteli traileriin Napin seuraksi. Napilla tässä touhussa ei ikinä mitään ongelmaa ole ollutkaan ja joskus poni on ehtinyt koppiin jo ennen taluttajaa!

Päästyämme paikanpäälle suoritettiin ilmoittautuminen ja sitten aika pian olikin jo Napin vuoro. Napin parina tuomarin eteen asteli connemara varsa, joka oli tuomarin mielestä parempi ja näin Nappi saikin sinisen ruusukkeen. Nappi käyttäytyi hienosti tuomarin edessä ja saikin tuomarilta kehuja fiksusta käyttäytymisestään.

Napin vuoron jälkeen, Nappi lastattiin takaisin traileriin ja sitten mentiin Oonan kanssa odottamaan vuoroa. Vettä satoi koko ajan ja Oona seisoikin lähes kokoajan loimitettuna kaulaa myöten. Kun Oonan vuoro sitten viimein tuli, loimet otettiin pois ja sitten asteltiin tuomarin eteen. Oonalla ei paria ollutkaan, vaan neiti oli yksin tuomarin arvosteltavana. Oona käyttäytyi hienosti ja tuomari päätyi antamaan neidille punaisen ruusukkeen!

Viimeisenä olikin sitten vuorossa loppukehät. Ensin oli sinisten kehä ja sitten punaisten. Nappia emme sinisten kehään enää hakeneetkaan, mutta Oonan kanssa mentiin punaisten kehään. Neiti saikin olla siellä aika kauan ja tiputettiin pois ihan loppuvaiheilla. Kurjasta säästä huolimatta oli oikein mukava päivä!

Napin arvostelu: Pieni ruuna. Tavallinen pää. Hyvänmallinen, mutta lyhyt kaula. Lyhyt runko. Takakorkea. (tästä emme tuomarin kanssa ihan samaa mieltä ole) Sivusta hyväasentoiset jalat. Ahtaat käyntiliikkeet takaa. Käynti tahdikasta. Tavallinen ravi. Erittäin viisas poni.

Oonan arvostelu: Kaunis ilme. Hyvä rotuleima. Hyvässä lihassa. Hyvä kaula. Hyvä lavan asento. Hyvä pituus rungossa. Sivusta hyväasentoiset jalat. Hieman hento luusto jaloissa. Kiireinen käynti. Ravissa levittää takaa. Kiireinen ravi.

21.5. lähdettiin Napin kanssa estekilpailuihin Varjo- tallille. Nappi ja Nea kilpailivat 20cm luokassa ja matkaan lähdettiin jo kello 8.30. Napin luokka alkoi vasta 10, mutta halusimme olla ajoissa paikalla, jotta Nea ehtisi käymään radan läpi ja lämmittelemään Napin kunnolla. Nappi oli virkeällä päällä ja meno radalla näytti selvästi vauhdikkaammalta, mitä viimevuonna. Nappi ja Nea suoriutuivat radasta virheettömästi ja näin paikka palkintojen jaossa oli taattu. Hienosti meni! Luokassa kaikki 0vp saanutta palkittiin ensimmäisellä palkinnolla. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän muita koitoksia.

Ylös



Huhtikuu 2011

Kevät, kevät, kevät! Vihdoinkin se on täällä! Auringon paistaessa kirkkaana vielä myöhään illallakin on mukava liikutella hevosia ja pääsee vielä valoisaan aikaan lähtemään maastoon koulun jälkeen.

Nappi ja Oonakin nauttivat auringosta ja tarhan kuivuttua molemmat ovat nyt makoilleet tarhassa aurinkoa ottaen :)

Nyt kun kenttä on taas kunnossa, olemme päässeet hieman hyppäämään. Ensimmäisellä hyppykerralla aloitimme ihan kolmen pienen esteen sarjasta. Nappi ja Nea suoriutuivat tehtävästä hienosti ja vauhtiakin löytyi enemmän kuin viimevuonna. Oona uskaltautui myös hyppäämään sarjan ja hienostihan se meni! Tamman hyppytyyli on selvästi parantunut viimevuodesta, vaikka vauhtia kyllä vieläkin on ehkä hivenen liikaa. No, mutta harjoitus tekee mestarin, eikö niin… :)

Nea on koko talven käynyt ahkerasti kerran viikossa ratsastamassa Napilla. Nappi on nykyään oikein pirteä ratsastaessa ja esimerkiksi maastossa poni ei malttaisi millään laukata muiden perässä, vaan haluaisi kiitaa Valkoisen Salaman lailla muiden ohi :D Nyt kun kenttä on hyvässä kunnossa Nappi ja Nea aloittavat esteharjoitukset ja 21.5. olisi tarkoitus kilpailla jo ensimmäisissä estekilpailuissa.

Oona ja Roosa ovat taas käyneet oppimassa uusia asioita Minin valmennuksessa. 27.4. lähdettiin tällä kertaa Yrjövuoren tallin maneesille, jossa valmennus pidettiin. Oona meni oikein mukavasti ja Mini kehui tamman kehittyneen hurjasti ravityöskentelyssä sitten viime näkemän. Laukka tosin oli tällä kertaa hieman huonompaa, sillä kotona olemme laukkailleet ympyröitä ja Oonalta oli päässyt unohtumaan, miten suoraa uraa laukataan :D Nyt sitten harjoitellaan taas sitäkin.

Roosa osallistui Youtubessa pieneen leikkimieliseen videokilpailuun Napista tekemällään videolla. Suureksi yllätykseksi video valittiin voittajaksi noin 30 videon joukosta. Videon Napista voit katsoa täältä.

Ylös

Ratsastusvalmennusta

Oona maneesissa osa 2

Oonan kanssa lähdettiin taas kohti Tähkäpäätä sunnuntaina 6.3. Neiti meni nätisti traikkuun eikä jännittänytkään paljoa. Perillä sitten otettiin heppa ulos, varusteet päälle ja maneesiin!

Maneesissa Oona tuntui oikein rennolta, eikä välittänyt kovasta tuulestakaan, joka välillä vihelsi hiljaa maneesissa.Tunti aloitettiin erilaisilla istuntaharjoituksilla. Tarkoitus oli antaa hevosen liikkua mahdollisimman pitkin ja rennoin askelin. Tämän jälkeen aloimme hieman jumppaamaan hevosia. Mini neuvoi minua Oonan taivuttamisessa, neiti kun ei vielä ole siitä notkeimmasta päästä ;) Oona kuitenkin hetken kuluttua tajusi homman ja alkoikin taipumaan oikein kivasti.

Lopputunnista otettiin sitten hieman laukkaa. Oona nosti siistin ja hiljaisen laukan. Laukka tuntui paljon paremmalta, mitä se viimeksi oli ollut. Laukkasimme molempiin suuntiin, jonka jälkeen menimme loppuverkat hevosten kanssa. Koko tunnin ajan Oona oli ollut kuuliainen ja kiltti, olin siis todella tyytyväinen fiksuun tyttöön! ;)

Oona maneesissa osa 3

Sunnuntaina 13.3. oli taas aika suunnata Tähkäpäähän. Tänään Oonaa ei olisi huvittanut lähteä vaan neidin piti tehdä pieni ”kunniakierros” ennen kuin viitsi astella traileriin. Traikussa Oona onneksi osaa matkustaa oikein hienosti, lastaaminen vain välillä tuottaa lievää päänvaivaa, mutta ei tätäkään ilmene enää kovinkaan usein.

Tunnilla Oona ei ollut ihan niin keskittynyt, mitä viimeksi oli, mutta totteli kuitenkin kaikkia apujani hienosti. Aloitimme tunnin pysähdysharjoituksilla, joissa hevosen oli tarkoitus mahdollisimman pienillä avuilla ottaa seis. Oona suoriutui tästä asiasta hienosti, neiti kun on aika herkkä avuille. Ei tarvinnut kuin pieni käden puristus nyrkkiin, myötäys ja neiti jo pysähtyi! Teimme harjoitusta sekä käynnissä, että ravissa erilaisten tehtävien parissa. Tarkoituksena oli saada hevoset edestä kevyiksi.

Seuraavaksi aloimme tekemään avotaivutusta. Oonalle tämä oli tuttu tehtävä ja neiti teki tehtävän hienosti oman tasonsa mukaan :)

Sitten olikin laukkojen vuoro. Oona oli tänään hieman reippaammalla päällä, eikä laukka ollut ihan niin hyvä kuin viimeksi. Mini neuvoi minua, miten saisin neidin vähän taipumaan laukassa sisäänpäin, se kun on ollut vähän ongelmana eikä näin Oona osaa laukata kauhean hyvässä tasapainossa. Oikeaan suuntaan Oona taipui hieman paremmin, mitä vasempaan mutta olin niin onnellinen kun saimme edes pienen taivutuksen aikaiseksi!

Lopuksi vielä otettiin vielä ravin lyhentämisharjoituksia Oonan kanssa ja täytyy sanoa, että tämän asian suhteen neiti on kehittynyt valtavasti!

Prinsessastaan ylpeä,
Roosa

Ylös

Lunta, lunta ja lisää lunta...

Niin, lunta tosiaankin riittää ja lumitöitä on jouduttu tekemään jo useaan otteeseen.

23.1. Olimme Oonan kanssa ensimmäistä kertaa maneesissa ratsastamassa. Kyseessä oli Mini Walhbergin istuntavalmennus Tähkäpään Tallin maneesissa, jonne olin minut ja Oonan ilmoittanut. Kotona lastaus sujui ongelmitta, vaikka Oonan kanssa ei olla käyty missään lähes ½ vuoteen! Neiti asteli hienosti traileriin Napin mentyä ensin. (Nappi tuli mukaan henkiseksi tueksi :D)

Perillä Tähkäpäässä otin Oonan ulos kopista ja kävelytin tammaa hetken. Oona katseli ympärilleen ihmetellen, mihin kummaan olimme tulleet. Satuloin ja suitsin Oonan ja sitten lähdimmekin jo maneesille.

Maneesiin Oona asteli oikein hienosti. Aluksi neitiä vähän jännitti, mutta tuli kuitenkin nätisti perässäni sisälle maneesiin. Oona ei välittänyt maneesin peileistäkään mitään, mutta maneesin kulmassa olevat estekalustukset olivat pelottavia :D

Aloitimme tunnin korjaamalla istuntaani, ongelmani oli että painan kantapään liian alas ja istun osittain hivenen etukenossa :D Sen jälkeen aloimme tehdä erilaisia istuntaharjoituksia. Oona oli oikein kuuliaisella ja kivalla päällä, eikä sählännyt mitään ylimääräistä. Raviakin neiti osasi oiken näppärästi lyhentää ja pidentää minun käskystäni. Lopuksi olikin sitten laukan vuoro. Aloitimme Oonalle selvästi helpommasta, vasemmasta laukasta. Nostimme laukan ja Mini antoi ohjeita, joilla saisin Oonan tasapainon paremmaksi ja vauhtiakin hieman hidastumaan. Noudatettuani ohjeita, laukka alkoi sujua jo huomattavasti paremmin! Vaikeampikin laukka sujui oikein mukavasti tämän jälkeen! Lopuksi saimme Miniltä vielä muutaman hyvän neuvon, joita nyt noudatetaan kotona. Koko päivä sujui hienosti, ja olen valtavan ylpeä Oonasta! :)

Napille hankimme tammikuussa oman pikku reen, jota ponin on mukava vetää. Nappi tykkää reen vetämisestä kovasti ja painelee aina korvat pystyssä täyttä vauhtia eteenpäin. Syynä tähän taitaa olla reen kevyys, sillä vaikka se näyttääkin isolta se on yllättävänkin kevyt!

~Roosa~

Ylös


Webdesign © Hilla 2013