Pumpulienkeli.com

Vuoden 2009 kuulumisia

Täällä kerromme noin kerran kuussa vuorotellen kuulumisiamme ym. Uusimmat kuulumiset ovat aina ylimpänä. Vanhempia kuulumisia pääset selaamaan kätevästi linkillä!
Vuosi 2011    Vuosi 2010    Vuosi 2009    Vuosi 2008

Joulukuu 2009

Vihdoinkin oikea talvi ja valkea joulu! Joulun alla laitettiin talli koreaksi: oli havuja, reikäleipiä sekä kimaltavia joulunauhoja. Oonaa kiinnostivat erityisesti kullanväriset koristenauhat karsinoiden ovissa, ne kun kimaltelivat rinsessan mielestä niin somasti!

Jouluaattona teimme jälleen perinteisen jouluajelun. Nappi veti pikku rekeään ja Oonalle laitettiin koppakärryt. Siinä sitten aaton hangilla ajelutettiin koko muu perhe, joten Oonan kyydissä nähtiin siis ihan ensikertalaisiakin. Jopa pienemmät serkkumme (3v. ja 5v.) uskaltautuivat Oonankin kyytiin. Napin tasainen, tuttu ja turvallinen kyyti olikin jo ennestään tuttua. Tämähän oli ensimmäinen joulu, jonka vietimme nyt myös Oonan kanssa.

Ajojen jälkeen olikin sitten vuorossa kohokohta (ainakin Napin mielestä), nimittäin jouluherkkujen jako! Nappi sai jo perinteeksi muodostuneen joulupiparin: ison sydänpiparin, joka oli koristeltu kauniisti sokerikuorrutteella ja pienillä nameilla. Oona ei pipareista välitä, joten Oonalle olimme varanneet kolme isoa jouluomenaa! Kyllä siinä oli kaksikolla vesi kielellä, kun herkkuja popsivat!

Kilttejäkin oltiin oltu, sillä pieniä paketteja oli kaksikolle siunaantunut talliin varustearkun päälle. Naapureilta hummat saivat ison pussin kuivattua, kotona leivottua ruisleipää. Serkuiltamme tulleen pussin sisältö taisi olla enemmän Napin mieleen, sillä se sisälsi sekalaisen valikoiman erilaisia keksejä. Lisäksi kumpikin oli saanut oman joulupussin, jotka lahjan antaja oli koristellut hienoin piirustuksin! Ja toihan pukki vielä uudet, samanlaiset riimut.

Pikku-Vili innostui kovasti joulukuusesta. Sen alla on pienen marsun mukava olla ja napostella samalla alaoksia. Vili taitaakin olla varsinainen teräsvaari, sillä iästään huolimatta Vili jaksaa edelleen tehdä pitkiä kävelyretkiä sisällä talossa. Lempipaikkoja ovat Roosan sängyn ja joulukuusen alustat, mutta aina retki päättyy kuitenkin jostain syystä keittiöön jääkaapin eteen… Tavoilleen uskollinen! Vuoden vaihteessa pikkuinen Vilimme täyttikin sitten pyöreitä vuosia, sillä arviolta 10-vuotta tuli pikkumarsulle mittariin.

Talvesta nauttien ja mukavaa uutta vuotta toivotellen,
~Hilla ja Roosa, Nappi ja Oona, pikku-Vili~


Ylös

Marraskuu 2009

Varsin leudoissa keleissä on marraskuu pitkälti kulunut. Oona on ottanut tavakseen kieriä aamuisin heti ulos päästyään. Mitä mahtaa rinsessamme touhuistaan tuumia, sillä kovinkaan kauniiksi lopputulosta tuskin voidaan kutsua… Toisaalta, tällä ”rutiinillaan” Oona-neitimme varmistaa itselleen harjauksen joka illaksi.

Sateisten säiden johdosta Oonalle hankittiin toinen sadeloimi oikein kaulapalalla. Innoissaan neiti sonnustautuikin heti uuteen loimeensa ja tuntui ylpeänä esittelevän sitä Napille. Epäilen kyllä vahvasti, että illan suussa sisälle tulon aikaan loimi ei enää näytä niin uudelta… ;) Samalla hankimme Oonalle kokolaput päävehkeisiin, jotka havaittiin heti hyödyllisiksi. Oonalla kun on tapana ajaessa pyöritellä päätään suuntaan jos toiseen ja katsella maisemia vähän turhankin tarkkaan. Lapuilla ajaessa eron huomasi, ja tuntui Oonakin olevan rennompi, kun ei tarvinnut enää ihan joka puolelle tiirailla.

Napin kanssa ollaan muutaman kerran kokeiltu valjakkoajoa. Teimme vielä hyvän sään aikaan pellolle erilaisia pujottelu- ja tehtäväratoja, joita sitten toteutimme kaikissa askellajeissa! Ja laukassa Napin ajo vasta hauskaa olikin, kun pikkuinen painelee oikein innoissaan! Ihan tuntuu kuin olisi pienissä postivaunuissa ja kiitäisi pitkin preeriaa!

Muutamaan otteeseen innostuimme lähtemään oikein lenkille Napin kanssa. Poni naruun ja menoksi! Yhdessä hölkötellen hyöty oli molemmin puoleinen. Mahtoikohan monikaan ohikulkija hoksata, että ponihan niillä hihnassa oli eikä koira…

Joulu tekee jo tuloaan ja ensimmäisen adventin kunniaksi järjestettiin Paattisilla joulumarkkinat! Nappi sonnustautuikin päivän kunniaksi tonttuvermeisiin ja hurmasin kaikki ohikulkijat suloisuudellaan. Sadekuuro tosin pakotti pitämään kameran piilossa, joten vain yksi otos tästä tapahtumasta saatiin taltioitua. Mutta eiköhän me vielä ehditä Nappi ikuistaa joulutamineissaan ennen joulua!

23.11. tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun Vanttumme siirtyi vihreämmille laitumille. Tuona päivänä kaikista perheenjäsenistä oli aistittavissa haikeutta, sillä kovin rakas oli Vanttu meille kaikille. Roosa teki kauniin videon Vantusta.

Joulua ja lunta odotellessa,
~Hilla ja Roosa~

Ylös

Pieni kurkistus marraskuulle 2009

5.11. oli jälleen harjoitusravien aika. Ilmoitin Oonan vielä 1.40-vauhtiin, sillä meillähän on takana vasta yksi onnistunut ravilla lähteminen. Oona saikin nyt ihan erilaisen lähtöradan mitä aikaisemmin. Tähän mennessä ollaan aina oltu juoksuradalla, mutta nyt voltattiin numerolla 3. Hienosti Oona volttasi ravilla muiden mukana voltissa ja upeasti lähti myös molemmilla lähtöyrityksillä ravilla matkaan! Kyllä tuntui hienolta, kun hevosesta näki, että nyt se on sen homman hoksannut! :)

Jonossa sitten mentiin, vaikka Oona painoikin ohjalle. Neiti kun olisi halunnut juosta jo lujempaa! Annoin Oonan nousta kolmannelle siinä viimeisen 500 metrin alkaessa ja siitäkös neiti innostui! Oona painelikin sitten muiden ohi ja tuli toisena maaliin! Oona palautui todella nopeasti, ja virtaakin tuntui vielä jäävän. Ehkä seuraavalla kerralla, kun harjoitusraveihin päästään, voisi ilmoittaa hieman nopeampaankin sarjaan...

Oona tuntui tänään todella hyvältä. On tainnut neiti hoksata jutun jujun. Tuntui nimittäin nyt siltä, että hevonen todella tiesi, mitä sen kuuluu tehdä! :)

Oonaansa erittäin tyytyväinen,
~Hilla~

Ylös

Lokakuu 2009

Talvi tekee tuloaan, joten talvikarvan kasvatus on molemmilla jo hyvässä vauhdissa. Talvikengätkin saatiin alle, vaikkei niille vielä varsinaisesti ole käyttöä ollutkaan. Oonakin joutui harmikseen huomaamaan talven tulon, sillä Oonalle niin mieluinen kahluupaikka oli eräänä päivänä jäätynyt! Neiti ei meinannut millään ymmärtää, mitä vedelle oli tapahtunut, vaan keskittyneesti Oona teki turvallaan reikiä jäähän. Emme kuitenkaan jääneet leikkimään jäänmurtajia, sillä jää olikin yllättävän paksua.

Pariin kertaan pakkasimme kaksikkomme autoon ja lähdimme maastoilemaan tuttujen (heppa)kavereiden luokse muutaman kilometrin päähän. Kävimme tekemässä yhteisen lenkin Napin ravikaverin Rakelin ja tämän parhaan ystävän Tepon kanssa. Toisella kertaa matkasimme Pihvin ja Siltterin talvitallille ja tutustuimme heidän lähimaastoihinsa. Oona ilahtuikin Siltterin näkemisestä, sillä Oonan mielestä Siltteri on niin mukava. :)

Oona on kotiajossa luopunut kokonaan peitsistä. Radalla kuitenkin peitsi tuppasi vielä joskus ”jäämään päälle”. Päätimme paneutua toden teolla tähän ongelmaan ja teimme muutamia varustemuutoksia: painavammat kengät eteen ja lisäksi vielä putsit etujalkoihin. Ehdimme Oonan koeajaa kotona uusilla varustuksilla ennen 15.10. olleita harjoitusraveja. Ja varustemuutokset tuottivat tuloksia! Oona lähti molemmilla lähtökerroilla hienosti ravilla muiden mukana! Ajettiin juoksu läpi muiden mukana parijonossa ja loppusuoralla Oona otti jo ihan kisaa muiden kanssa. Näin Rinsessamme varmisteli, ettei suinkaan jäänyt kilvassa viimeiseksi! Ajaksi kirjattiin hieno 1.31,9. Kiitos Saijalle kuvista!

Nappikin pääsi starttaamaan vielä ihan kuun lopulla. Nappi tuntui jälleen viihtyvän erityisen hyvin varikkoalueella, jossa hän räpsytellen tuuheita silmäripsiään hurmasi ohikulkijoita. Ihan hienosti poni juoksi lähdössä muiden mukana, eikä pahasti jäänytkään vaikka sarjamääritys oli normaalia korkeampi. Alussa vaan poni kävi sen verran kuumana, että laukkaili jonkin verran. Mutta loppumatkan malttoi sitten ravata. Eikä Nappi suinkaan viimeinen ollut. :) Tähän oli tämä kisakausi hyvä päättää, sillä näillä näkymin sopivia sarjoja ei Napille ole marras-joulukuussa tarjolla.

Mukavalta tuntui, kun Vanttuakin vielä muistettiin palkinnolla! Ratsastusseura johon kuulumme, palkitsi 40-vuotisjuhlissaan hyvin menestyneitä kisaratsukoitaan. Vantun kanssa olimme ainoat matkaratsastajat seurassamme, ja meitä olikin juhlavuoden kunniaksi muistettu pienellä pokaalilla hienoista saavutuksistamme matkaratsastuksessa 50km matkoilla. Palkinnon saaminen tuntui todella hienolta. Vanttu ehti tehdä vaikutuksen niin moniin ihmisiin…

Vanttu oli legenda jo eläessään!

Talven tuloa odotellen,
~Hilla~



Ylös


Kurkistus lokaluulle 2009

1.10 oli meille kaikille jännittävä päivä, sillä tuolloin Oona osallistuisi elämänsä toisiin harjoitusraveihin. Kotona neiti oli hieman hermostunut, koska sai pyhäkamppeet (kuljetussuojat, loimi ja riimu) niskaansa. Raviradalla Rinsessa oli ihan kuin kotonaan eikä hermoillut yhtään. Tukihenkilön virkaa toimittava Nappi oli myös paikalla ja viettikin koko harjoitusravien ajan katoksessa auringonpaisteessa nukkuen ;)

”Valmis…Yksi…Kaksi… AJA!” kuului komento, kun Oonan lähtö starttasi ensimmäiseen lähtöyritykseen. Oona lähti hienosti ravilla eteenpäin eikä peitsannut yhtään! Sitten olikin toisen lähtöyrityksen vuoro. Lähtökuulutuksen kajahtaessa ilmaan lähti joukko hevosia juoksemaan rataa pitkin. Oona lähti tällä kertaa peitsaten. Kuskina toimiva Hilla pidätti pollea saadakseen Oonan raviin, mutta neiti pistikin herneen nenuun ja hypähti laukalle :D Oona tosin ehti laukata vain vaivaiset kaksi askelta, jonka jälkeen siirtyi raville ja lähti ottamaan edellä menevää hevoslaumaa kiinni! Oona eteni hienosti ja tasaisesti saavuttaen joukkoa metri metriltä ohittaen jopa kaksi hevosta ;) Lopulta Oona sai joukon kiinni ja juoksikin sitten lopun matkaa siististi parijonossa aivan maaliin saakka. Ajaksi tuli hienot 1.36,2 eli saman ajan sai kuin muutkin lähdössä olleet hevoset. Hieno tyttö! :) Tästä on hyvä jatkaa!

Kiitos Minnalle kuvista!

Rinsessastaan ylpeä,
~Roosa~

Ylös

Syyskuussa 2009

Nappia valmisteltiin Turun poniraveihin ja hiitillä Oonan tai naapurin Pihvi-ponin kirittämänä pumpuliponimme paineli ihan ennätysvauhteja aikavälillä 3.40-3.38. Startista odotimme ehkäpä jopa ennätyksen sivuamista, mutta Nappi ei tuttuun tapaan pitänyt kiirettä vaan juoksi ajaksi 3.54,3. Puhtaalla ravilla kuitenkin mentiin, sillä yhtään laukka-askelta ei poni ottanut. Nappi taitaa olla sitä mieltä, ettei ”kääpiöiden” kanssa viitsi kilpaa juosta vaan että isoja kilpakumppaneita olla pitää! :)

Eräänä aurinkoisena viikonloppuna innostuimme lähtemään mökille Napin ja Oonan kanssa. Menimme yhdessä noin 20km lenkin syksyistä luontoa ihaillen. Törmäsimme myös hirvikärpäsiin, jotka meidän onneksemme suuntasivat kulkunsa pääosin tummaan Oonaan, joka taisi tässä porukassa eniten muistuttaa hirveä... ;) Hillan päähän osui vain yksi lentävä vitsaus, mutta Oonasta niitä löytyi peräti kolme. Rinsessa olikin aivan kauhuissaan, kun nuo ällöttävät ötökät kulkivat herkän neidin selkää pitkin! Nypimme kuitenkin kaikki hirvikärpäset pois, jonka jälkeen Oonakin rauhoittui.

Lämpimän syksyn johdosta Nappi ja Oona saivat olla laitumella pitkään. Vasta viikko sitten (28.9.) kaksikko vietti ensimmäisen yönsä omissa karsinoissaan ja näin tutut tallihommatkin tulivat minun ja Hillan iloksi ;) No, onneksi Oonan ja Napin karsinat on helppo siivota, sillä molemmat tekevät ”vessanurkkauksen” karsinan nurkkaan.

Myös pikku-Vilin mökkikausi on päättynyt, joten päivisin Vili on nyt sisällä. Tosin valjaissa saattaa kauniilla syyssäälläkin päästä toviksi ulos hulmuamaan ja lehtikasoihin peuhaamaan.

Syyskuun aikana Nappi on harjoittanut myös talutusponin virkaa. Nappi on luotettava poni, joka pitää lapsista, joten poni suoriutui tästä tehtävästä oikein hyvin. Nappi ahkeroi poniajelutuksissa niin hyvin, että sai ostettua itselleen upouudet jousitetut koppakärryt! Nappi luuli pääsevänsä mokomista kärryistä, kun vanhat kärryt myytiin mutta harmikseen huomasi uudet kärryt tallin pihassa jo seuraavana päivänä ;)

Hevosiinsa hyvin tyytyväinen,
~Roosa~

Ylös

Elokuussa 2009

Kesän viimeisistä helteistä nautimme mm. käymällä uimassa. Nappi tapansa mukaan polskutteli monta uimalenkkiä ja yritti kalastella vesikasveja samalla. Napin harmiksi vesikasvit vaan alkoivat olla jo aika vähissä, ovat tainneet joutua parempiin suihin. Oonakin uskaltautui jo syvemmälle veteen, eikä enää hermostunut, vaikkeivät jalat yltäneetkään pohjaan asti. Ja niin sitten meidän Oona-neiti oppi uimaan. Kehuimme tietysti Oonaa, ja kehuista pitävänä neiti innostui uimaan vielä kaksi lenkkiä lisää!






20.8. olikin sitten jännittävä päivä, sillä Oona juoksi elämänsä ensimmäistä kertaa raveissa! Kyseessä olivat kotiradan harjoitusravit ja hidas 1.40-sarja. Tarkoituksena oli katsoa, miten Oona toimii ryhmässä muiden hevosten kanssa ja muutenkin millä mielellä neiti ravitouhuun suhtautuu. Nappi lähti tietysti mukaan henkiseksi tueksi ja turvaksi. Paikan päällä Oona ei kuitenkaan Napin perään haikaillut, kun joka puolella riitti paljon uutta ihmeteltävää ja katseltavaa.

Tärkeänä neiti sitten seisoi katoksilla. Vähän Oonaa alkuun harmitti, kun Nappi keräsi ympärilleen ihailijoita pelkällä olemassaolollaan. Lämmittelyssä piti vähän katsella aidan takana olevia ihmisiä, ja löytyihän sieltä iso joukko Oonalle tuttuja. Taisi Oonalla olla harjoitusravien suurin kannustusjoukko.

Itse lähtö sujui ihan hyvin. Oona osasi hienosti pyöriä volteissa muiden kanssa. Lähteminen tosin on Oonalle vielä hieman hankalaa, ja tapansa mukaan Oona lähtikin peitsillä… Kun sitten antoi raville, oli Oona jäänyt muista jo jälkeen aika tavalla. Sitkeästi Oona kuitenkin juoksi häntäpäätä kiinni ja ehti peräti vielä yhden edellekin! Kaiken kaikkiaan päivästä jäi hyvä mieli kaikille. Oona oli iloinen startin jälkeen. Illallakin tuli vielä juosten laitumen portille kertomaan päivän tapahtumista. Tästä on hyvä jatkaa!

On elokuuhun mahtunut vielä muutakin puuhaa. Napin kanssa valmentaudutaan syyskuun poniraveihin ja virtaa alkaa pikkuponissa jo ollakin ihan mukavasti. Oonan kanssa on kentällä edistytty kesän aikana sen verran, että molemmat laukatkin jo nousevat hienosti. Oona osaa laukata hyvin ympyrälläkin, vaikka vauhti välillä tuppaakin kiihtymään.

Aurinkoista syksyä toivoen,
~Hilla ja Roosa~



Ylös

Kiitos Saijalle kuvista!



Heinäkuussa 2009

Vaikka lomakausi oli heinäkuussa parhaimmillaan, hevosemme eivät suinkaan lomailleet, vaan ovat harrastaneet vähän kaiken laista heinäkuunkin aikana. Heti alkukuusta hyppäsimme Oonan kanssa ensimmäistä kertaa selästä. Se olikin näky, vaikkei ollutkaan ihka ensimmäinen hyppykerta Oonalle. Viime kerrasta oli kuitenkin vierähtänyt jo vuosi, joten ihan alusta lähdettiin, eli siitä että puomin yli voi ratsastajankin kanssa astua ilman että puomi hotkaisee pikku-Oonan sisuksiinsa. Pientä itseluottamusta kerättyään Oona hyppäsi oikein kivasti! Estekorkeus pidettiin matalana, siinä 30-50cm tuntumassa, samoissa mitä Oona on tottunut kujallakin hyppäämään irtona.

Laitumella paarmat kovasti kiusaavat meidän kaksikkoa. Tai no enimmäkseen Oonassa tumman värin johdosta niitä pörrää. Puremat tietysti kutiavat kovasti, joten aina laitumelle mennessään on pakko hummia vähän rapsutella ja siitä ne ovatkin mielissään! Nappi haluaa rapsutuksia kaulan alle sekä harjan juureen ja huulellaan rapsuttaa rapsuttajaa kiitokseksi. Jos oikein kovasti kutittaa, Nappi venyttää ylähuultaan piiitkälle ylöspäin. Oonaa puolestaan kutittaa aina mahan alta, ja tammukka parkkeeraakin itsensä aina meidän eteemme vatsa pystyssä! Välistä nostaa oikein takajalankin ilmaan, jotta voisimme paremmin harjata kutiavia puremakohtia.

Eräänä aurinkoisena kesäpäivänä lastasimme sitten Napin ja Oonan, matkasimme Ala-Lemun kartanon maille, eli paikkaan, jossa Hilla ja Vanttu viime kesänä harrastivat kesäteatteria. Meidät kutsuttiin sinne ratsastelemaan ja totuttamaan uutta heppaystäväämme uusiin ympäristöihin. Uusi ympäristö ei kuitenkaan paria kolmea sekuntia kauempaa jaksanut Oonaa kiinnostaa, vaan neiti alkoi heti tyytyväisenä laiduntaa Napin rinnalla (Nappiahan ei tunnetusti paikanvaihdokset hetkauta, kunhan ruokaa riittää!). Ajoimme ja ratsastimme kartanon isolla pellolla, jossa riitti tilaa Oonallekin laukata mielin määrin! Ratsastuksen jälkeen suuntasimme merenrantaan, josta hevosinemme pulahdimme lämpimään meriveteen uimaan. Tosin Nappi ja Roosa taisivat olla ainoita, jotka ihan oikeasti uivat, sillä Oona ensikertalaisena uimarina tyytyi ”käsipohjaan”.

Suolainen vesi ei hevosia kummastuttanut, vaan tuttuun tapaan Oona upotti päänsä veden alle ja puhalteli ja pärskytti vettä. Nappi puolestaan kalasteli vesikasveja, ja ponin uimaretket saattoivatkin välillä saada yllättäviä kurssinmuutoksia vesikasviapajoiden löytyessä.

Yhtä asiaa molemmat kuitenkin ihmettelivät, nimittäin moottoriveneitä. Niitä meni väylällä ainakin kahdeksan ellei enemmänkin sinä aikana, ja jokaista venettä oli pysähdyttävä katsomaan ja seurattava sitä katseellaan niin kauan kuin venettä vaan suinkin näkyi. Vierestä saattoi oikein kuulla, miten isot rattaat molempien pään sisällä raksuttivat, mutta siltikään he eivät voineet ymmärtää, mitä auto teki keskellä vettä?!? Johonkin lopputulokseen he kai loppujen lopuksi päätyivät, sillä kuudennen veneen jälkeen mielenkiinto päristelijöitä kohtaan laantui ja unohtui.

Heinäkuuta muistellen,
~Roosa ja Hilla~

Ylös

Kesäkuussa 2009

Monenlaista kesäkeliä on mahtunut mukaan kuluneeseen kuuhun. Alkukesän jäätävien sateiden johdosta Nappi ja Oona laidunsivat parina päivänä jopa toppaloimissa, kun sadeloimet jo kastuivat läpi ja ilmankaan ei pärjännyt, sillä heti kastuttuaan alkoivat hevoset palella. Loimitettuna viihtyivät kuitenkin laitumella hyvin, eivätkä sisälle suostuneet edes yöksi tulemaan.

Juhannusaattona Nappi juhli syntymäpäiviään ja täytti pyöreitä vuosia ensi kertaa elämässään! Mittariin tuli täysi kymppi! Onnitteluja Nappi sai paljon ja tietysti asiaan kuului myös syntymäpäiväkakun ym. herkkujen syönti. Oona ei ole niinkään makean perään ja Nappi saikin yksi syödä Roosan leipomat kaurakeksit! Se sopikin Napille paremmin kuin hyvin! :)

Nappi ja Roosa viettivät juhannusta myös Kokemäen juhannusravien merkeissä, ja aurinkoisessa säässä Nappi juoksikin ihan mukavasti, vaikkei nyt tapansa mukaan ihan kärkisijoista taistellutkaan. Hieno juoksu kuitenkin ja aikaan 3.51,6 olemme kaikki hyvin tyytyväisiä!

Oonalla riittää uusia asioita ihmeteltäväksi. Kentällä ollaan muutamia kertoja kuun aikana pyöritty ja Oona on kohdannut paljon uutta ja ihmeellistä. Kummallisinta neidin mielestä kuitenkin oli maapuomit. Neiti kun ei millään ymmärtänyt, mitä niiden kanssa oikein tulisi toimia. Lopulta Oona kuitenkin rohkaisi mielensä ja yritti kerralla loikata kaikkien neljän puomin yli yhdellä loikalla. Se ei kuitenkaan onnistunut, joten lopputulos oli, että joka väliin oli Oonan tyydyttävä astumaan. Kun neiti pääsi jutusta jyvälle, puomien yli mentiin sitten ravissakin! Mutta hetken aikaa meillä tuntui kentällä olevan tennessee walker Oonan tilalla!

Vaikka emme ole kovin aktiivisia kentällä ratsastelijoita, Oona on silläkin saralla edistynyt ihan mukavasti. Oona on oppinut jo kaikenlaista pientä, mutta tasapainossa on vielä runsaasti hiomista. Ja ehkä vauhtia voisi vielä koittaa kentällä hieman hillitä, neiti kun puksuttaa varsinkin laukassa ja sen jälkeen kuin höyryveturi ympäri kenttää! :D

Lämpimistä kesäpäivistä nauttien,
~Roosa ja Hilla~

Ylös

Toukokuussa 2009

Kesä on jo aluillaan, ja on taas aika kertoa kuluneen kuun kuulumisia! Toukokuussa onkin puuhailtu kaikenlaista ja varsinkin Oona on saanut tutustua ja opetella paljon uusia asioita.

Oonan iloksi ollaan maastoiltu paljon. Oonaa tuntuu miellyttävän samat maatolenkit, joissa Vanttukin aikoinaan viihtyi hyvin. Tamma-neiti ymmärsi heti kiipeilypaikan idean ja Vantun tapaan taktiikka on että täysillä ylös! Samoilla lenkeillä Oona kohtasi myös uuden elementin: veden. Olimme kuulleet huhua siitä, ettei Oona-prinsessa kovasti innostu vedestä. Alkuun Oona seisoikin rannalla pitkään ja ihmetteli, voiko sinne järveen tosiaan mennä. Mutta kun Nappi näytti mallia, Oonakin pian uskaltautui laittamaan etukavionsa rantaviivalle. Hetki siinä meni ihmetellessä, kunnes yks kaks neiti olikin kokonaan vedessä! Pian Oona pääsikin sitten jutusta jyvälle, ja alkoi kauhoa vettä etujaloillaan ja upottaa päätään veteen ja leikitellä turvallaan vedessä. Nyt Oona onkin jo melkein mestari kahlaamisessa. Tuo melkein siksi, että viimekerralla Oona ei ihan muistanut, missä järjestyksessä niitä jalkoja pitikään siirtää, ja lopputuloksena sitten oli, että talviturkki tuli heitettyä, melkein ratsastajaltakin! ;)

Nappi ehti kevään kunniaksi startata toukokuussa peräti kaksi kertaa! Ensimmäisellä kerralla poni ei tuntunut olevan niinkään juoksutuulella, mutta Forssan poniraveissa 23.5. Nappi paranteli kauden parasta tulostaan reilulla 20 sekunnilla! Se oli saavutus, josta poni itsekin yllättyi. Nimittäin Nappi ei tällä kertaa ollut suinkaan viimeinen, vaan peräti kaksi ponia jäi Napin taakse! Kuten kuvasta näkyy, Napilla on hivenen hölmistynyt ilme ja tuntuu poni kysyvän ”enkö minä ollutkaan viimeinen?” :)

Oonalla on menty nyt myös jonkin verran kentällä. Molemmat laukat nousevat hyvin, ja koko tilaa hyväksikäyttäen laukalla pääsee jo useammankin kierroksen. Melko paljon Oona tuntui ratsastusjuttuja jo osaavan, joten nyt kun neidin taidoista ollaan päästy perille, ollaan voitu jo muutamia uusiakin juttuja harjoitella. Oona menee mielellään kentällä ja opettelee uusia asioita, ja on erittäin perso kehuille ja kiitoksille!




Loppukuusta sitten koitti vuoden paras hetki, nimittäin laitumelle pääseminen! Nappi ja Oona pääsivät uudelle lohkolle, jossa syötävää riittää. Nyt se kesä sitten alkoi, ja toukokuun viimeisellä viikolla hevoset olivatkin laitumella jo yötä päivää. Ja sehän tietää tallitöistä lomaa muutamaksi kuukaudeksi!

Lämmintä kesää toivoen,
~Hilla ja Roosa~




Ylös


Huhtikuussa 2009

Kevättä rinnassa itse kullakin, ja varsinkin Oona on ollut leikkisällä tuulella. Vesisaavi on taas talvenjälkeen tuotu tarhaan, ja siinä on mukava käydä vähän väliä pluttaamassa. Turvalla on mukava leikkiä viileässä vedessä, sekä samalla hörppiä pieniä kulauksia aina silloin tällöin, jos sattuu janottamaan!

Oona sai myös uuden ”lelun”, nimittäin uudet kuolaimet. Neiti on kova pelaamaan kielen ja kuolaimen kanssa, ja useimmiten kielellä on ollut tapana olla aivan väärässä paikassa... Nyt Oona sakin ns. lusikkakuolaimen, jossa nimen mukaisesti on ”lusikka”, joka estää sen, ettei kieli pääse luikahtamaan kuolaimen väärälle puolelle.

Kun sitten ensimmäisen kerran kokeilimme Oonalle uutta kuolainta, Oona oli taas niin neitinä ;) Oona oli ihan sen näköinen, että ”ääk, tämä tuntuu kamalalta” ja ”hei… ottakaa se pois tai mulle tulee kohta yökkä”. Seuraavana päivänä uudet kuolaimet eivät enää Oonaa ”yököttäneet” joten niiden testaaminen sujui hyvin. Tamma oli huomattavasti mukavampi liikuttaa, kun kieli pysyi siellä missä pitääkin. Kovasti Oona kyllä tuntuu uuden kuolaimen parissa askartelevan. Taitaa Oona miettiä pienessä päässään, että miten tämän ”älylelun” oikein saisi ratkaistua... ;)

Kun kesäkengät saatiin alle, pääsivät hummat testaamaan hyppytaitojaan kujalla. Nappi hyppeli ensimmäisenä. Oona katseli koko ajan tarkkaan aidan yli ja tuntui odottavan omaa vuoroaan. ”Kyllä minäkin osaan! Antakaa minunkin näyttää!” Sitten olikin Oonan vuoro. Ensin käveltiin ihan vaan puomien yli, kun ne jotenkin läheltä katsottuina näytti vähän pelottavilta. Saatoin Oonan käynnissä kujan alkuun ja päästin irti ja Oonahan lähti kuin tykin suusta!! Valtavalla vauhdilla ja mielettömillä loikilla paineli kujan poikki huimien 30cm esteiden yli, ja sitten täysillä portille. Sieltä se sitten katseli, että näittekö, kyllä mää osaan! Samalla tyylillä sitä mentiin sitten vielä useampikin kerta :) Kyllä Oona oli jälleen oikeassa, hän osasi tämän homman! :)

Viime kesänähän Hilla ja Vanttu osallistuivat kesäteatteriin. Tänä vuonna teatteriperinne jatkui, ja nyt oli Napin vuoro kokeilla esiintyjäntaitojaan. Nappi pestattiin seurakunnan pääsiäisvaellukseen aasiksi! Aluksi Nappi ei niinkään ollut innostunut esiintymään aasina, mutta paikan päällä poni oli itseensä hyvinkin tyytyväinen. Nappi sai nimittäin kulkea koko kulkueen ensimmäisenä rytmikkään musiikin tahdittamana! Ja Napin ponilogiikan mukaan ensimmäisenä kulkeminenhan merkitsee sitä, että on voittaja ja kaikkein paras. ;)

Kesäkenkien myötä uskaltauduttiin käymään raviradallakin! Varsinaisesti itse rataan ei olla vielä tutustuttu, mutta harjoituslenkillä metsässä ollaan käyty treenaamassa. Nappi oli tietysti Oonan oppaana, ja ensimmäisellä kerralla Napin pitikin rohkeana ja reippaana mennä edellä ja näyttää tietä. Toisin kuitenkin kävi, nimittäin Napilla meni pupu pöksyyn ja piti oikein perusponimainen U-käännös tehdä! Oona siinä vähän aikaa kummasteli Napin touhuja, ja lähti sitten menemään edellä, niin kuin olisi aina noissa maastoissa liikkunut! Hyvillä mielin jatkamme edelleen harjoituksia.

Roosa ja Nappi osallistuivat paikalliseen Match Showhun. Oona jäi kotiin ja oli vähän närkästyneen oloinen kun kuuli, että Nappi pääsisi kauneuskilpailuihin! Nappi sai sinisen ruusukkeen ja hyvän arvostelun. Lisäksi tuomari kehui Nappia päivän rauhallisimmaksi esiintyjäksi! :) Nappi ei kyllä näistä kauneuskilpailuista niin kovasti perusta, poni kun on sitä mieltä, että hän on joka tapauksessa se kaikkein kaunein ja komein!

~Hilla ja Roosa~

Ylös

Maaliskuussa 2009

Talviset ilmat ovat suosineet meitä viime aikoina: kerrankin on ollut kunnolla lunta, aurinkoista ja sopivasti pakkasta! Ihan oikea talvi! Tästä ihanuudesta ovat pitäneet myös kaviolliset ystävämme, jotka nauttivat suuresti lumienkeliden tekemisestä koskemattomaan hankeen aamuisin.

Oonan 7-vuotissyntymäpäiviä juhlittiin 8.3., ja tarjolla olikin monenlaista herkkua. Oona sai erikoisannoksen porkkanaa, leipää ja omenaa, josta riitti jakamista Napillekin, synttäreiden kunniavieraalle!

Hampaiden raspaus kuului myös kuluneen kuun ohjelmaan. Napin purukalusto oli mallikkaassa kunnossa, ja ponihampaiden raspaaminen kävikin nopeasti. Oonalla olikin viime raspauksesta vierähtänyt jokunen tovi, joten tamma-neidin suussa olikin vähän enemmän tekemistä hammaspiikkien kanssa. Oona seisoi paikallaan kuin patsas ja odotti, että hampaat saatiin laitettua. Operaation jälkeen Oona kokeilikin heti, miltä heinän pureskelu "uudella" suulla tuntuu, ja neiti esittelikin syömistään meille sitten loppuillan.

Nappi ja Oona ovat liikkuneet säännöllisesti niin ajaen kuin ratsastaenkin. Ajaessa varsinkin huomaa, että Oonan kunto on kasvanut viime aikoina roimasti. Neiti kun on jo sitä mieltä, että välillä pitäisi saada vähän päästellä! Maastossa Oona kulkee selvästi nauttien yhteisistä lenkeistä, eikä tämä neiti tunnu pelkäävänkään oikeastaa mitään! Joskus kun vastaan tulee koiranulkoiluttajia, Oona pysähtyy ja katsoo koiria tarkkaan. Ehkä Oona vielä kaipaa entisen kotinsa koiraystäviä, ja ajattelee, että jospa ne lenkillä tulisivat vaikka vastaan.

Harjoittelimme myös koppiin menemistä lähes kuukauden tauon jälkeen. Oona menikin suoraan luukusta sisään ja alkoi haistella tottuneesti taskujamme kopissa etsien tietysti porkkanoita! Oona oppi nopeasti tämän koppiin menemisen (ja porkkanoiden syömisen). Ja löytyihän niitä porkkanoita taskuistamme tälläkin kertaa!

Loppukuusta sitten hummat saivat influenssan tehosterokotteet vuoro viikoin. Nappi olikin varsinainen energiapakkaus viikon lomailun jälkeen ja oli selvästi närkästynyt, kun jäi vähnemmälle huomiolle lomaviikon aikana. Yhtenä päivänä päästimme Napin ja kaverin ponin Pontuksen pellolle juoksemaan, ja hienoja ponileikki ja -paini kuvia sitten saimmekin! Ponivanhus Pontuskin nuortui ainakin 10 vuotta painiessaan Napin kanssa! Ensi viikolla onkin sitten Oonan vuoro pitää rokotuslomaa.

Arki Napin ja Oona kanssa on jo rutinoitunut, ja Oonasta on tullut osa elämäämme Napin rinnalla. Vaikka Oona onkin ollut luonamme jo reilut 2 kuukautta, vasta nyt tamma-neiti alkaa tuntua omalta. :) Kai sitä vaan on ollut niin varovainen kiintymään vielä kehenkään...

Karvanlähdön loppumista ja kevättä odotellen,
~Hilla ja Roosa~

Ylös


Helmikuussa 2009

Aurinkoisista keväthangista ovat nauttineet niin hevoset kuin me kaksijalkaisetkin. Hevosetkin harkitsevat jo talviturkeistaan luopumista, vaikkeivät vielä ihan tosissaan karvanlähtöä olekaan aloittaneet.

Oonan kanssa on ajettu ja ratsastettu, ja neidin kuntokin on jo alkanut kasvaa siinä määrin, että kerralla jaksaa liikkua jo pidempiäkin lenkkejä. Oonalla onkin kovasti meno päällä ja tykkää kun pääsee liikkumaan. Tarhasta haettaessa on jonossa ensimmäisenä, ja on mustasukkainen Napille, jos onkin Napin vuoro päästä lenkille.

Napin kanssa innostuimme ajamaan vanhalla vesikelkalla! Ja kylläpä meillä olikin hauskaa! Nappi oli oikein reipas ja innoissaan, kun kelkka tuli perässä kuin tyhjää vain. Rautaisilla jalaksilla varustettu "rekemme" oli kahdesta kyytiläisestä huolimatta niin kevyt vetää, että poni innostui laukallakin oikein painelemaan aika kyytiä!

Oonalla olikin jännittäviä hetkiä, kun päätimme harjoitella kuljetuskoppiin menemistä, sillä se on ollut Oonalle aina kovin vaikeaa. Nappi-nenäliina saikin mennä ensin koppiin ja Oonan oli tarkoitus tulla heti perässä. Ensimmäisenä päivänä Oona harkitsi asiaa kymmenisen minuuttia lastaussillalla, kunnes totesi, että parasta mennä peremmälle, tai Nappi syö kaikki porkkanat! Parin päivän harjoittelu tuottikin tulosta ja nyt Oona menee reippaasti epäröimättä Napin perässä koppiin. Ja varsinkin Nappi oli oikein tyytyväinen kun sai niiiin paljon herkkuja niiin vähällä vaivalla!

Hummat myös ehtivät viikon verran pitää talvilomaa, kun hoidettiin niiden rokotukset ajan tasalle. Loman jälkeen olikin kiva päästä vähän irroittelemaan pellolle! Kuvia siitä voit katsella galleriasta!

Aurinkoisista talvipäivistä nauttien,
~Hilla~

Ylös

Alkuvuoden 2009 kuulumisia

Tauon jälkeen on taas aika kirjoitella kuulumisia. Kuten huomaat, paljon on ehtinyt vuoden vaihteen jälkeen tapahtua. Sivumme kokivat uudistuksen tarpeen, kun joukkoomme liittyi tumma 7-vuotias lv-tamma Oona.

Varsinaisesti suunnitelmissa ei nyt ollut hevosen hankkiminen. Heppa löytyi vähän niin kuin "vahingossa". Siksi ehkä kiinnostuinkin. Uskon nimittäin nyt siihen, että se oikea hevonen vaan aina tulee kohdalle kun on tullakseen. Ensin tuli Nappi, valkoinen pumpuli, yllättäen naapurin hepan kaveriksi, ja kas kummaa, meillehän se jäikin ja on luonamme viihtynyt jo vuosia! Ja sitten sain maailman parhaimman lahjan, Vantun, joka nyt enkelinä pysyttelee keskuudessamme ikuisesti.

Sitten kerran netissä surffaillessani huomasin kaverini kotisivuilla tekstin myytävänä. No tietysti heti katsoin, että mitäs nyt myydään ja hevostahan hän olikin myymässä. Käytiin tammaa katsomassa ja kokeilemassa koko perheen voimin, ja sovittii että Oona tulisi koeajalle kuukaudeksi.

Nappi olikin ihan innoissaan, kun sai oman kaverin. Tuli taas parin kuukauden tauon jälkeen "Nappi-nenäliinalle" käyttöä. Vantulle kun Nappi toimi myös kätevästi nenäliinana... ;) Muutaman viikon tutustumisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että Oona on meille oikea hevonen. Jälleen kerran sattumalta tullut, ihan kuin meille tarkoitettu.

Vantun poismenon jälkeen eräs ystävämme, Hessu, sanoi minulle: Muista, että Välillä aurinko laskee, mutta vain noustakseen taas! Hyvistä muistoista rakentuu silta pimeiden aikojen läpi. Aurinko on nousemassa.

~Hilla~









Ylös

Webdesign © Hilla 2013